Komisario Gordionin solmio

Minulta kysyttiin, että tuntisinko jotain ns. hyvää tyyppiä, joka voisi tulla tekemään "sitä sun tätä". No, sattumoisin tiesin tyypin, jolla on paljonkin kokemusta "siitä sun tästä" ja jonka olin itsekin havainnut suoriutuvan oikeinkin mainiosti "siitä sun tästä".
 
Niinpä sitten suosittelin tietämääni tyyppiä kysyjälle. Yhteys kysyjän ja tietämäni tyypin välille syntyi ja asioista kuulemma sovittiin. Kului aikaa ja tietämäni tyyppi "katosi maan alle". Alkuperäinen kysyjä ei ole saanut häneen yhteyttä enkä  minäkään. Kuitenkin tiedän, että hän on elossa, koskapa häneltä ilmestyy säännöllisesti päivityksiä ja kommentteja ja linkkejä Facebookiin. Okei. Jokin pakottava este varmaankin estää häntä tekemästä alkuperäisen kysyjän pyytämää asiaa. Taikka sitten yksinkertaisesti vain kiinnostus on loppunut. Ei siinä mitään. Sellaista sattuu ja sellaisen hyvin ymmärtää.
 
Sen sijaan sitä ei ymmärrä, että tyyppi on hipihiljaa eikä vastaa tiedusteluihin eikä edes ilmoita, ettei aio tehdä pyydettyä asiaa, vaikka ensi alkuun oli kiinnostunut ja lupautunut. Otan asian melko henkilökohtaisesti siksikin, että kun nyt kerran tulin häntä suositelleeksi, niin nyt minulta on jo monesti kysytty, että olenko kuullut ko. tyypistä mitään viime aikoina. Hiukan siihen tyyliin, että "miksi suosittelit minulle noin epäluotettavaa tyyppiä?".
 
No, jatkossa mietin tarkkaan, suosittelenko ketään kellekään. Ja jos käy niin (kuten varmasti käy), että itse tarvitsisin "sen sun tämän" osaajaa, niin voi olla (ja onkin), että en ihan ensimmäiseksi (jos ollenkaan) kysyisi tältä epäluotettavaksi osoittautuneelta tyypiltä. Jos hän pystyy tekemään ohareita muille, hän pystyy tekemään niitä minullekin. Mieluummin kysyn joltain sellaiselta, jonka todennäköisyyden tehdä ohari arvioin pienemmäksi kuin tämän kyseisen tyypin. Maailma nyt vain toimii sillä tavalla.