Komisario Gordionin solmio

Viimeinenkin esitys (joka siis oli eilen) meni kelvollisesti. Ns. viimeisen esityksen jäynät pysyivät kohtuullisissa rajoissa. Minä vedin oman osani samoin kuin ennenkin, enkä siis edes yrittänyt keksiä mitään "omaa hauskaa".
 
Joillakuilla (sormella osoittelematta) tosin tuntuu olevan sellainen käsitys, että kun on viimeinen esitys, niin "saa" tehdä suurin piirtein mitä tahansa. Sellainen käsitys on sanonkomämistä. Eräskin muutti käsikirjoitukseen kirjoitettua repliikkiänsä ja sanoi "sopii mainiosti, koska on viimeinen esitys". Hah, hah. Todella omaperäistä ja hauskaa. Not. (Alkuperäinen eli oikea repliikki olisi sen sijaan ollut hauska). Sadattelin itsekseni moisen kuultuani, mutten sanonut mitään ääneen. (On helpompi rutista blogissa). Ajattelin, ettei asia varsinaisesti kuulu minulle ja sitä paitsi pikkusieluisena niuhona olisivat minua pitäneet (ehkä aiheestakin), jos olisin alkanut avautua. Minusta nyt kuitenkin pitäisi sen verran kunnioittaa maksavaa yleisöä, ettei mentäisi muuttamaan mitään sovittua eikä etenkään tekstiä. Farssissa erityisesti on tärkeää, että siinä olevat henkilöt käyttäytyvät uskottavasti kuvaamansa maailman puitteissa. Metatason kommentit "viimeisestä esityksestä" syövät pohjan näytelmän sisäiseltä loogisuudelta.
 
Esityksen jälkeen oltiin sitten kovinkin yhtä pataa ja miksei olisi oltu, sillä iso urakkahan sitä tuli tehtyä ja porukka oli aivan mahtavaa. Hieno yhteishenki mainittiin useammassakin puheenvuorossa ja ihan syystä.
 
Olisin vain suonut, että sitä yhteishenkeä olisi riittänyt vielä tällekin päivälle, kun esityspaikalla järjestettiin purkamistalkoot. Vain kourallinen ihmisiä ilmestyi talkootöihin ja niinpä parin tunnin hommaan kului pieneltä porukalta yli viisi tuntia eikä edes tullut valmista. Olisi varmaan pitänyt itsekin vetää niin hirveät kaatokännit, etten olisi aamulla päässyt ylös sängystä tai pystynyt raahautumaan talkoisiin...