Komisario Gordionin solmio

Pari vuotta sitten Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla minulla oli ilo kokea Vanhanpiian pojat -nimisen yhtyeen keikka. Tykkäsin heidän musiikistaan ja myös absurdeista sanoituksistaan (jopa siinä määrin, että ostin molemmat silloin saatavilla olleet levyt). Eniten kuitenkin pidin heidän välispiikeistään, jotka olivat aivan hulvattomia. Eräässä niissä kerrottiin sienestämisestä.
 
Sienestäjäthän eivät paljasta apajiaan ja vähättelevät saaliitaan ja jos metsässä joku tulee vastaan, omaa sienikoria piilotellaan selän takana tai muuten piilossa niin, ettei vain kukaan saa vihiä. Joissakin "sienestäjäsuvuissa" on tapana, että isä paljastaa parhaimmat sienipaikkansa kuolinvuoteellaan vanhimmalle pojalleen, mutta valehtelee.
 
Tuo tuli mieleeni, kun vaimo oli käynyt äitinsä kanssa sienessä sillä välin, kun minä olin teatteriharjoituksissa. Hän toi viisi litraa mustia torvisieniä eräästä hyvästä ja jo monta vuotta paljon saalista antaneesta paikasta, jota ei minulle ole paljastettu, vaikka ollaan sentään tunnettu jo vuosikausia ja oltu naimissakin kohta puolitoista vuotta. No, ei se mitään. Perkasin (tai kuulemma pitää sanoa siivosin) sienet ihan mielelläni, sillä mustista torvisienistä tehty keitto on todella hyvää.