Komisario Gordionin solmio

Turun sanomien Treffi-liitteessä kerrottiin tänään, että kaupunginteatteriin on tulossa Tristan da Cunhan tarinaan perustuva näytelmä. Kai se on mentävä katsomaan, sillä olen pienestä pojasta lähtien haaveillut joskus pääseväni käymään Tristan da Cunhalla. Isäni minuun moisen haaveen "tartutti". Hän kulki lähes koko töissäoloaikansa ympäri maailmaa meriä seilaten ja kävi melkein jokaisessa mahdollisessa paikassa. Tristan da Cunhalle hän useasti sanoi vielä haluavansa päästä, mutta ei siellä kuitenkaan koskaan käynyt eikä taida käydäkään, sillä hän täytti eilen 78 vuotta eikä enää oikein ole sellaisessa kunnossa, että "Cunhan-reissu" luonnistuisi. Minä sen sijaan olin 40-vuotiaana vielä täydessä uhossa ja "ihan varma", että 50-vuotisjuhlani pidettäisiin Tristan da Cunhalla. Tarjoaisin päivällisen juomineen kaikille, jotka omalla kustannuksellaan ilmestyisivät sellaista sinne vaatimaan.
 
Nyt olen jo yli 50-vuotias ja Cunha on käymättä ja tuskin ikinä sinne pääsenkään, mutta ainahan voi haaveilla. 50-vuotissyntymäpäivänäni oli sanomalehdessä (sinne itse lähettämäni) ilmoitus, jossa vihjasin olevani Tristan da Cunhalla merkkipäivänäni. Oikeasti olin juuri "toipunut" ensimmäisestä ensi-illastani nykyisessä "kotiteatterissani" Kaarinassa. Saaristossa kuitenkin kävin, sillä minusta tuli samaisena päivänä (uudelleen) kummisetä, kun vaimoni sisarentytär kastettiin Paraisilla. Olenkin siitä pitäen nimittänyt Paraista (sitä saarta) omaksi Tristan da Cunhakseni. Käyhän se niinkin. Kai...