Komisario Gordionin solmio

Miten olisi tällainen analogia: Minulla oli 100 purkkia jogurttia, jotka ovat parhaimmillaan eräänä tiettynä päivänä, jonka jälkeen niitä ei enää voi syödä ollenkaan. (Tällainen ei ehkä päde jogurtteihin, mutta oletetaan näin "for the sake of argument"). Sinä sanot tietäväsi hyvän jakelukanavan ja minä annan kaikki purkit sinulle 20% alennuksella jaettavaksi edelleen. Sovitaan, että maksat kaiken kaksi viikkoa ennen tuota mainittua "parhaimmillaan"-päivää.
 
Heti purkit saatuasi minulle soitetaan ja tiedustellaan näitä jogurtteja. Soitetaan moneen otteeseen. Minä joudun soittajille sanomaan, että valitettavasti minulla ei ole niitä nimenomaisia purkkeja enää. Näinhän se menee: kysyntä ja tarjonta. Mutta sinäpä et maksakaan purkkeja sovittuna määräpäivänä. Et myöskään millään lailla kerro minulle, ettet olekaan saanut kaikkia purkkeja kaupaksi ajoissa. Sen sijaan sinä tuot 20 purkkia minulle takaisin kaksi päivää ennen kuin ne menevät pilalle ja sanot sitten, ihan kuin ohimennen, että maksat sitten vain 80 purkista. Vaikka olimme sopineet, että sinun olisi pitänyt maksaa kaikki jo kaksi viikkoa sitten. Jos olisit kaksi viikkoa sitten sanonut, että 20 purkkia jää myymättä, olisin voinut itse markkinoida ne omia kanaviani pitkin. Mutta kun tuot ne takaisin perjantaina iltapäivällä, minulla ei ole enää mitään mahdollisuutta saada niitä markkinoitua.
 
Mitä voin tehdä? En mitään. Jos moitin sinua liian kovasanaisesti (eli siten kuin tekisi mieleni), et kenties haluaa enää koskaan ostaa minulta jogurttia tukkuhintaan. Ei sillä, että haluaisin sinulle, mokoma ketku, mitään myydäkään, mutta sinä saattaisit, tuollainen kuin olet, alkaa puhua minusta pahaa selkäni takana, vaikka se olet sinä, joka tässä on väärin toiminut.
 
Joten hymyillään, kun tavataan. Vaikka vihloisi. Ethän silti pahastu, jos ensi kerralla haluan rahat ennen kuin saat purkit itsellesi?