Komisario Gordionin solmio

Maanantaina vaimo otti roskapussin keittiön kaapista viedäkseen sen ulos. Pussi hajosi pohjasta ja levitti sisältönsä lattialle. Ihmettelimme siinä sitten syytä moiseen "biohajoamiseen". Olin luulevinani, että pussinpohjaa oli jyrsitty. Täyttä varmuutta ei ollut, sillä on käynyt niinkin, että esimerkiksi terävä leikkelepakkauksen reuna on viiltänyt muovipussiin reiän jo kauppamatkalla.
 
Eilen aamulla vaimo kuuli kaapista rapinaa, eikä tietenkään uskaltanut avata kaapin ovea (en minäkään olisi uskaltanut). Minä lomalaisena luonnollisesti nukun aamuisin, joten vaimo vain jätti viestin, jossa kertoi asiasta. Mikäs siinä sitten. Etsin jo talvella hankkimamme Giljotti 802 -"aseen", viritin sen ja asetin kaappiin. Mitään kunnon syöttiä ei ollut, joten palanen lampaanpaistia sai luvan kelvata. Koko päivänä ei tapahtunut mitään, mutta viime yönä kuulin keittiöstä kolinaa, joka loppui yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin. Ei kun katsomaan... Hyvin varovasti, tietenkin. Ja siellähän se Mus musculus lojui loukussa kuolleena. Giljotti on siitä kätevä, että sitä tyhjennettäessä ei tarvitse koskea "saaliiseen". Viskasin raadon pihalle odottamaan aamuista hautausta ja viritin loukun uudelleen. En tarvinnut edes uutta syöttiä, sillä henkensä vastineeksi hiiri ei ollut saanut murustakaan.
 
Aamulla saalista oli lisää. Paljon pienempi yksilö tällä kertaa. Saa nähdä jatkuuko pyyntionni. Nyt on joka tapauksessa jo uusi syöttikin. Ällöttävää tämä tällainen, mutta vanhassa talossa asuessa tämäkin kai kuuluu asiaan. Edellisessä asuttamassani talossa hiiriä oli myös. Silloin nappasimme niitä elävinä ja muilutimme Uittamon metsiin, mutta nyt ei enää hempeillä. Keittiöön tulevat hiiret ovat itse julistaneet sodan. Tuleen vastataan eikä siihen jäädä makaamaan!