Komisario Gordionin solmio

Eilisen "hevikaaliesityksen" (tyttäreni lanseeraama termi) keskeydyttyä odottelimme yleisölle annettujen ohjeiden mukaisesti lämpiössä tietoa siitä, jatkuuko esitys vai eikö jatku. Kuulin kuinka useampikin ihminen spekuloi, että tietenkin jatkuu. Polvensa loukanneen näyttelijän tilalle vain "otetaan varamies, sillä pakkohan niiden on ollut järjestää varamiehitys tällaisten tapausten varalle". Tällainen käsitys oli siis hyvin monella ihmisellä. Lieneeköhän moinen uskomus yleisempääkin?
 
En tietenkään tiedä, miten asiat on järjestetty teattereissa, joiden toimintaa en tunne, mutta useamman vuoden kokemuksella ja 26 teatteriproduktiossa mukana olleena ja liki kymmentä muuta läheltä seuranneena voin sanoa, että juuri koskaan ei ole olemassa varahenkilöitä, jotka olisivat harjoitelleet roolin (tai muutaman) ihan vain siltä varalta, että joku varsinaisista näyttelijöistä sattuu loukkaamaan itsensä. Ajatelkaa nyt: kuka (hullu) opettelee vaativan roolin tietäen, että hyvin todennäköisesti ei pääse esittämään sitä lainkaan? Moisessa olisi aivan hirvittävän suuri työ eikä palkkioksi saisi edes nimeä käsiohjelmaan. Kuinka kukaan voi siis edes luulla, että "ilman muuta on varamiehitys"?
 
Edellinen lausunto perustuu ymmärrykseeni harrastajateattereitten toiminnasta. Suuren maailman (ja ehkä Suomenkin) ammattiteattereissa tilanne on toinen, ainakin joskus. Harrastajateatterissa olen törmännyt vastaavaan vain muutaman kerran.
 
Taannoin oli tiedossa, että vaimoni (ennen kuin hän oli vaimoni) ei pystyisi osallistumaan ennalta tiedossa olevan matkan vuoksi kaikkiin erään tulossa olleen näytelmän esityksiin. Hän oli aivan varma, ettei saisi roolia lainkaan tuosta syystä. Mutta hän sai kun saikin roolin, kun kävi mahdolliseksi järjestää roolin opetteleva "paikkaaja" (kuten termi kuuluu) niihin kahteen esitykseen, joista hän joutuisi olemaan poissa.
 
Kahdessa muussa produktiossa oli sovittu jo ennalta, että tietyn roolin tekee kaksi eri näyttelijää fifty-fifty -periaatteella. Toisessa tapauksessa oli kyse lapsinäyttelijöistä, joita ei haluttu rasittaa liikaa ja toisessa kahdesta aikuisesta näyttelijästä, joille kummallekaan ei olisi sopinut ottaa roolia vastaan, koska osa esityksistä sattuisi välttämättömän menon kanssa päällekkäin. (Onneksi nuo menot eivät olleet keskenään päällekkäisiä, joten järjestely onnistui  hienosti).
 
Tuon tyyppistä toimintaa siis harrastetaan toisinaan, jos ennalta on tiedossa esteitä, mutta sellaista, että joku opettelee roolin "ihan vain varmuuden vuoksi", ei harrastajateattereissa kerta kaikkiaan tapahdu.
 
Vahinkoja tietenkin sattuu ja niistä on jotenkin selviydyttävä. Tiedotteista olen tänään lukenut, että eilen loukannut näyttelijä palaa lavalle esittämään rooliinsa kuuluvat laulut (rispektiä hänelle!) ja ohjaajan assistentti tekee rooliin kuuluvat ehjiä polvia tarvitsevat asiat. Näytelmän kulkuun tehdään tuon vuoksi pieniä muutoksia. Noin se menee. Kun tulee "tilanne päälle", siitä selviydytään luovasti.
 
Oman "urani" aikanakin on jonkun kerran käynyt niin, että on sattunut jotain odottamatonta. Muutaman kerran on yksi näyttelijä jäänyt tulematta esitykseen. (Noin kävi sairastumisen, mutta kerran myös unohtamisen takia). Ensimmäisellä kerralla pikaisesti "kirjoitettiin" puuttuvan näyttelijän (pienehkö) rooli pois koko näytelmästä. Yleisöstä kukaan tuskin huomasi mitään. Muilla kerroilla "jostain haalittu" toinen näyttelijä esitti puuttuneen näyttelijän roolin lukemalla vuorosanat plarista (käsikirjoituksesta). Tilanne selitettiin tietenkin ennen esityksen alkua yleisölle, jottei yleisö luulisi jonkun jättäneen opettelematta vuorosanansa.
 
Kaikenlaista voi siis sattua. Aina yritetään selviytyä peruuttamatta esitystä, sillä sellaisen seuraukset ovat viheliäisiä kaikin tavoin ja etenkin taloudellisista syistä. Tilausnäytöksen peruuntuminen johtaa hyvin usein siihen, että lipputulot jäävät kokonaan saamatta ja mahdollisesti tilaaja ei sitten enää koskaan uuttakaan tilausta tee. Korvaavaa esitystä saattaa olla vaikea järjestää, jos muut esitykset ovat loppuunmyytyjä. Uusien esityspäivien lisääminen jälkikäteen on myös yleensä hyvin vaikeaa, sillä näyttelijöillä on taipumus sitoutua muihin produktioihin heti kun he saavat tietää menossa olevan produktion kaikki aikataulut. Silloin voi hyvin käydä niin, ettei ylimääräistä kaikille sopivaa esityspäivää kerta kaikkiaan löydy.
 
Minulla on mielessäni vielä eräs huikea "selviytymistarina" yllättävästä tilanteesta kesken esitystä. Kerron sen joskus toiste, sillä nyt olen jaaritellut tälle päivälle ihan tarpeeksi.