Komisario Gordionin solmio

En minä mikään blogiaddikti ole (uskottelen, vaikken usko itsekään), mitä nyt ihan muutamia tulee seurattua (ihan vain silloin tällöin) jonkin enemmän tai vähemmän koukuttavan kirjoitustyylin tai muun seikan takia. Yksi suosikeistani on JukeBlogi, jota kirjoitetaan hauskasti Turun murteella. Luen sitä mm. siksi, että sen kautta pystyn kätevästi seuraamaan, mitä tapahtuu Uittamolla, jossa asuin lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni (toisin sanoen 3-vuotiaasta parikymppiseksi). But I digress.
 
Tänään JukeBlogiin oli ilmestynyt meemi! Siellä lueteltiin viisi ns. tärkeää asiaa. Haasteosuudessa sanottiin, että "Sovitak siltappa, et nee kaik voiva osallistu ketkä raapusteleva ruksei JukeQuizeihi." Sehän on selkeää sitten. Pakko myöntää, että olen "raapustellut", joten minut siis on haastettu. Jipii...
 
Tärkeitä asioita on tietysti paljon. Onhan minulla perhe, koti, työpaikka ja kohtuullinen terveyskin. En minä niistä mistään olisi valmis luopumaan, mutta lähdetään nyt tässä meemissä siitä, että itsestäänselvyyksiä ei luetella vaan muita tärkeitä asioita. En ole sillä lailla rohkea enkä varma, että uskaltaisin tai osaisin luetella kysyttyjä asioita missään tärkeysjärjestyksessä, joten luetteloni on aakkosjärjestyksessä. Kas näin.
 
1. Bassett's Wine Gums
 
Minun ei pitäisi syödä karkkeja. Yleensä en syökään ja pystyn hyvin kieltäytymään, jos tarjotaan, mutta Bassettin viinikumeja en vain kertakaikkiaan pysty vastustamaan. Vaikka kuinka ajattelisin, että pussista riittää koko viikoksi, niin ei riitä. Koko pussillinen uppoaa yleensä jo ennen kuin olen päässyt kaupasta kotiin. Häpeän syvästi. (En kuitenkaan ihan jokaisella kauppareissulla sorru).
 
2. Kirjat
 
Luen paljon. Niin on ollut siitä asti, kun 5-vuotiaana opettelin lukemaan sisulla. Äitini ei suostunut lukemaan minulle Turun sanomista artikkelia Kuopion sukkanauhakuristajasta, joten päätin, että luen sen sitten itse. Istuin kuulemma keittiön lattialla neljä tuntia nenä sanomalehdessä. Kun vihdoin siitä nousin, osasin lukea. Ensi alkuun luin Uittamon Uimarinkadulla sijainneen Tarmolan edessä viikoittain käyneen kirjastoauton "tyhjäksi". Sitten siirryin Ispoisissa kulkeneeseen kirjasto-autoon (joka oli suurempi!) Seuraavaksi oli vuorossa Martin kirjasto, sitten pääkirjasto. Koko ajan tietysti antikvariaatit kuuluivat vakituisiin vierailukohteisiin (kuten yhäkin). Kaikki tietävät, mikä on bibliofiili. Minä olen bibliomaani. Minulla on ainakin 2000 kirjaa. Siihen päälle vaimon vain hiukan pienempi kokoelma. Kyllä todella pahalta tuntuisi, jos kirjoista olisi jostain syystä pakko luopua.
 
3. Ruisleipä
 
Pidän matkustamisesta noin teoriassa. Ulkomaanreissuissa on vain se vika, ettei siellä saa syödäkseen "kunnon" leipää. 10-vuotiaana pääsin isäni kanssa tankkilaivan kyydissa Trinidad and Tobago -nimiseen maahan tuonne maapallon toiselle puolelle. Jännittävä oli matka, ei siinä mitään. Kirjoitin perille päästyäni kirjeen äidilleni ja mainitsin siinä, että "minulla on ikävä reikäleipää". Jotkut asiat eivät muutu. Kunnon ruisreikäleipä on yhä edelleen se ykkössuosikki. Se ei tarvitse päälleen kuin joko siivun juustoa tai hiukan Oivariinia (ei molempia). Nam.
 
4. Sauna
 
Tarvitseeko tätä edes perustella?
 
5. Teatteriharrastus
 
Tätä on vaikea selittää. Veri vetää harrastajateattereitten lavoille jo viidettä vuotta. Minkäänlaisia haaveita ns. oikean näyttelijän urasta minulla ei ole eikä ole koskaan ollutkaan, mutta harrastaminen on ihan eri juttu. Raskaankin työpäivän (ikään kuin sellaisia olisi) jälkeen jaksaa mennä harjoituksiin ja esityksiin. Se on jollain tavalla rentouttavaa, vaikka ristiriitaista kylläkin toisinaan todella stressaavaa. Ja onhan se mukavaa tavata uusia ihmisiä. Keskimäärin ennätän tehdä kolme "juttua" vuodessa (ennätys on viisi ensi-iltaa 10 kuukaudessa). Tänä vuonna ei taida kertyä kuin kaksi, mutta onhan sitä siinäkin. Teatterilla olen tutustunut moneen todella hyvään tyyppiin, joista joihinkin on tullut pidettyä yhteyttä vielä senkin jälkeen kun yhteiset produktiot ovat jo aikaa sitten ohitse. "Ammattinäyttelijän ja harrastajanäyttelijän ero on siinä, että ammattilaista ei tahdo millään saada lavalle kun taas harrastajaa ei tahdo saada sieltä pois".
 
Kas siinä. Näillä mennään. Ensimmäinen tämän blogin meemivastaus. Ei varmaan olisi näitäkään asioita tullut muuten kirjattua, joten ihan mukavaa "saada haaste". Minä en taida kuitenkaan haastaa ketään. Kun edellisen blogini aikoihin jokunen vuosi sitten haastoin, kukaan ei ottanut haastetta vastaan. Paha mielihän sellaisesta tulee. (No ei oikeasti). Tehdään nyt vaikka niin, että haastan kaikki ne tämän lukevat, jotka eivät vielä ole tähän meemiin osallistuneet. Minä en tiedä, keitä te olette, joten ei haittaa, jos ette haasteeseen tartu. Kaikki voittavat. (Jos nyt kumminkin tartut, niin lykkää linkki tuonne kommentteihin, niin käyn katsomassa).